Julkaisukammoisen haaste

Pohdiskelin hieman aiemmin, että ehkä se Instagram ei kuitenkaan ole minua varten vaan saatan luovuttaa sen suhteen. No eipä mennyt montaa tuntia tuon kirjoittamisesta, kun ystäväni haastoi minut siihen (surullisen?)kuuluisaan arkikuvahaasteeseen Instagramissa. Hän tiesi, että minut jos kenet täytyy haastaa ja patisti hieman hellittämään julkaisukammostani. Päätin yrittää, koska ajattelin, että minun tilanteessani olisi ollut hölmöä olla tarttumatta hommaan tuolloin. En voi sanoa suoriutuneeni haasteesta täysin kaikkien sääntöjen mukaan, mutta vastasin siihen kuitenkin julkaisemalla ensimmäiset kuvani tämän kuluneen viikon aikana. Joten nyt sekin on tehty.

Toivon, että vaikka kurssi päättyy muistan jatkaa tätä entistä aktiivisempaa linjaa somen suhteen ja uusien asioiden opettelua. Uskon, että siitä on apua myös työnhaussa, joka olisi tarkoitus potkaista käytiin niin pian kuin mahdollista.

En näillä näkymin tule jatkamaan blogin kirjoittamista kurssin päätyttyä, mutta jätän ajatuksen vielä hautumaan lähinnä tuohon työnhakuun liittyen. Nyt kuitenkin tiedän jo vähän, mistä oikein on kysymys :)

Mykkiä visertäjiä

Katsoin eilen Hyvät ja huonot uutiset, jossa oli tämänkertaisena vieraana Alexander Stubb. Yksi käsitellyistä uutisista oli, että 44% Twitterin käyttäjistä eivät ole koskaan itse twiitanneet. Kuulun itsekin ainakin vielä toistaiseksi tuohon joukkoon.

Osa panelisteista piti tätä huonona uutisena, he näkivät nämä ihmiset ikäänkuin vapaamatkustajina, mutta Alexander Stubb näki uutisen hyvänä asiana. Hänen näkemyksensä oli, että kaikkien ei suinkaan tarvitse itse twiitata eivätkä kaikki ole siellä itse viserrelläkseen. Ihmiset voivat seurata haluamiaan medioita ja henkilöitä, eli ne tulevat hänen luokseen Twitterin kautta. Tämä kuulosti itse asiassa kiteytettynä juuri minulle sopivalta tavalta käyttää Twitteriä. Facebookin kautta voin seurata ystävien tekemisiä ja kertoa kun lemmikkimarsuni on käynyt fysioterapiassa, kuten asia ohjelmassa esitettiin, mutta Twitter saanee sitten olla kanava toisenlaisten asioiden seuraamiseen. Aion toki twiitata ja jakaa twiittauksia mikäli se tulee ajankohtaiseksi, mutta en aio ottaa siitä paineita.

Olin aikeissa kurssin loppupuolella hieman pohtia edistymistäni näiden eri sovellusten kanssa. Aika on mennyt kuitenkin hirvittävän nopeasti, eikä tässä paljoa ole ehtinyt tapahtumaan. Twitterin kanssa aion tosiaan edelleen jatkaa opettelua. LinkedIn:in päivittäminen on nyt jäänyt kaiken muun alle, mutta kunhan tässä kursseihin liittyvät hommat vähän vähenevät niin aloitan sen ja cv:n parissa työskentelyn työnhakua silmällä pitäen.

Instagramin suhteen olen hieman mietteliäs, en tiedä onko ideaa jatkaa sen käytön opettelua kun tuo kuvaamishomma ei tosiaan tule itselleni mitenkään luonnostaan. Pinterest sen sijaan oli mielestäni hauska tuttavuus, johon aion jatkaa tutustumista.

Tutustun Instagramiin

Päätin jo kurssin alkuvaiheessa, että kuvaa ja ääntä koskevien sovellusten esittelyssä otan yhdeksi Instagramin. Ei taida olla kovin omaperäinen valinta, mutta jatkan nyt tällä oma lehmä ojassa-linjalla. En ole koskaan tutustunut Instagramiin ja kuitenkin se tulee monesti esille yhtenä tärkeimmistä kun puhutaan, mitä kanavia yrityksen kannattaa somessa harkita.

Olen surkea valokuvaaja, siis ensinnäkin ihan siinä mielessä, että en yleensä onnistu saamaan kovinkaan hyvä valokuvia, mutta mikä tärkeämpää: en koskaan muista kuvata (eikä mieheni taida olla juuri sen parempi). Tyhjensin äskettäin kamerasta kuvat koneelle ja totesin, että joulusta 2013 ei tainnut jäädä muistoksi yhtään kuvaa. Viime kesänä olimme viisi päivää Saarenmaalla. Puhuimme useampana päivänä, että pitäisi muistaa ottaa kuvia. Viimeisenä päivänä totesimme kuitenkin, että turha ehkä kotimatkasta ottaa kuvia, kun ei itse reissustakaan ole yhtään kuvaa... Näistä lähtökohdista olen siis aina ajatellut, että minulla ei ole mitään asiaa Instagramiin.

Instagram kertoo itse nettisivuillansa olevansa nopea ja hauska tapa jakaa elämäänsä ystävien kanssa kuvien avulla. Kuva otetaan puhelimella, nähtävästi muokataan tarvittaessa hieman ja jaetaan Instagramissa. Sitä kautta kuvaa voi jakaa myös vaikkapa Facebookiin tai Twitteriin.

Instagram-sovellus ladataan puhelimeen, joten aloitin siitä. Kunhan osasin etsiä oikeasta sovelluskaupasta onnistui sovelluksen lataaminen puhelimeen lopulta... Kirjautuminen onnistui helposti Facebook-tunnuksilla.

Nähtävästi Facebook-tilini perusteella systeemi osasi heti suositella minulle muutamia seurattavia ja eipä aikaakaan kun sain myös ensimmäisen seuraajan. Tässä mielessä sovellus toimii siis ennemmin kuten Twitter eikä Facebook, eli seuraajat ja seurattavat ovat eri asia. Voin siis seurata jotakuta ilman että hän seuraa minua. Tilin voi määrittää yksityiseksi, jolloin seuraajat hyväksytään erikseen ja ainoastaan omat seuraajat näkevät kuvat. Toisten kuvista voi tykätä ja niitä voi kommentoida.

Löysin täältä erään mainostoimiston selkeät ohjeet Instagramiin yrityksen näkökulmasta ihan kirjautumisesta lähtien. Myös Instagramissa käytetään Twitteristä tuttuja "tägäyksiä", eli avainsanojen merkitsemistä hashtagilla. Oikeat ja osuvat tägäykset ovat tärkeitä, mikäli toivoo julkaisuilleen näkyvyyttä. Seuraajien määrä pitää tietenkin yrittää saada maksimoitua ja myös seuraamalla muita yrityksen kannalta sopivia käyttäjiä ja tykkäämällä heidän julkaisuistaan saa sovelluksessa lisää näkyvyyttä.

Olen nyt hieman penkonut sovellusta ja koettanut kytätä kuvaamisen aihetta, jotta pääsisin jakamaan jotain siellä. Vielä en ole kuitenkaan tätä massiivista askelta päässyt ottamaan, mutta jatkan Instagramiin tutustumista ja toivottavasti voin vielä palata aiheeseen pienen ajan kuluttua.

Tässä vaiheessa olen ainakin saanut sellaisen ahaa-elämyksen, että juuri tällaista sovellustahan tarvitsen, mikäli ikinä aion julkaista yhtäkään kuvaa. Kuvien jakamisen pitää olla mahdollisimman helppoa, jotta saan sen aikaiseksi.